|
|
|
|
|
Kalle Väänänen Laavantae-iltana On
tuasiisa viikko jo loppuum piästy, on
tuas tullu kesänel laavantae. Ja
se kaekki, mikä viikolla sieluun siästy, mikä
ihan niinkum piilossa olla sae työn
kiireessä touhussa aena, se
ihan niiku iäneti oottana oes nyt
piästäkseen sieltä piilosta poes tänä
kaaniina laavantaena. Kato,kato
miten kaanis on järven pinta, ku
aarinko sitä nuin kirjaeloo. Ihan
niinkuj jo paesuva alakas rinta tätä
kaanista kahtoessa, kun eijoo sitä
viikkoon katella suana. Vaekka
viikolla oes miten korree siä, nii
ei sitä vuan niin kaaniina niä tok
muullon kun iltana tuona. Niätkö
saanasta tuon savun sinisen,sakkeen ja
piijat kun korvolla vettä tuop. Siellä
kohta sen suap sen löylyn niim makkeen, joka
immeisen ihan niinku uuvveks luop. Tuolla
Hilima jo vastoja taettaa. Siellä
tuulem matkassa,tunnetko soma
vastah haju se tulloo jo. Väk
kylypyyj jo ihteesä laettaa. Mut
viivypä vielä siinä kuistilla vähä, siinä
seiso ja kahtele, kuuntele vaen. Et
muulon voe mualimoo semmojssa nähä ku
iltana kesäsel laavantaen. Nii
ouvvosti syömessä pannoo, sieltä
niinkuj jottai pyrkis poes tae
ihan niinkum mielessä jottai oes, jota
jollennii pitäs sannoo - -. |
||||||||||
