|
|
|
|
|
Murteiden
taistelu Marraskuussa
1996 WSOY:n sanakirjatoimitus ja
markkinointi ideoivat uusia kirjoja.
Kuin yhdestä suusta keksiytyivät kustannettaviksi
pienet murresanakirjat. Aluksi
ajateltiin rohkeasti viittä kirjaa, mutta
sarja on kasvanut viisikosta niin, että
keväällä 2004 ilmestyi jo 11. osa, Etelä- Karjalan
murteen sanakirja ”Silviisii”. Aloitettiin varman
päälle Stadin slangista ja Savon
murteesta, joita valaisevat sanakirjat ilmestyivät
loppuvuodesta 1997. Vain
muutamasta keskeisestä periaatteesta sovittiin.
Sanakirjojen piti valmistua vuodessa
tai nopeamminkin, ja niin ollen
niihin mahtui vain runsaat 2 000 keskeistä
hakusanaa. Sanakirjat saivat olla tekijöidensä
näköisiä. Kuvitukseksi kukin leksikografi
irrotti albumeistaan omia kuviaan,
ja loput kuvat valittiin WSOY:n mainiosta
kuva-arkistosta. Kirjojen piti olla myös
edullisia, ja ne ovatkin olleet samanhintaisia vuodesta
vuoteen melkein kuin 25
pennin postimerkki ennen muinoin. Näillä
periaatteilla on päästy siihen, että WSOY:n
murresanakirjoja on myyty yli 82
000 kappaletta. Mitalisijat jakautuvat seuraavasti:
”Tavvoo savvoo” 26 000, ”Eheroon
taharoon” 18 000 ja "Stadin snadi
slangisanakirja” 15 000. Murrekirjojen kokonaismyyntimäärä
kaunistuu yli
100 000:een, jos otetaan vielä huomioon Heikki
ja Marjatta Paunosen laatima Stadin
slangin suursanakirja ”Tsennaaks Stadii,
bonjaaks slangii” (2 000; voitti Tieto- Finlandian)
ja ”Ilosanoma Älkää pelätkö” eli
jouluevankeliumi murteilla. Murresanakirjojen
sarjaa ei ole kasvattamalla kasvatettu,
vaan se on karttunut luontaisesti,
mutta kylläkin kustantajan aktiivisin
toimin. Siinä on julkaistu Stadin slangin
ja Savon murteen lisäksi Etelä- Pohjanmaan,
Turun, Länsi-Lapin, Rauman, Oulun
ja Aunuksen Karjalan murteiden sanakirjat.
Syksyllä 2003 ilmestyivät ”Ei lisä
pahoota” (Etelä-Pohjanmaa II) ja ”Aena
kun silimä välttää” (Sisä-Savo). Keväällä
2004 ilmestyi siis Etelä-Karjalan sanakirja
”Silviisii”. Muuten Suomen päämurteet on
esitelty, mutta yhtä on jo vuodesta 1997
odoteltu ja kuuluteltu: käsikirjoitusta Hämeestä,
missä varmaan kohtapuoleen tartutaankin
toimeen. Suunnitteilla on
myös ”Tavvoo savvoo” –klassikon päevitetty
laetos. Mihin
murresanakirjojen suosio perustuu? Murrebuumi
ei suinkaan ole 1990- luvun
ilmiö. WSOY on kustantanut esim. Hj.
Nortamon raumlaissi jaarituksi jo 1907 ja
Vaasan Jaakoon eteläpohojalaasia murrepakinoota
1930-luvulta alkaen. Ehkä nykysuomi
on niin yhdentynyt, että murteet eivät
tunnu ainoastaan nostalgisilta vaan
myös eksoottisilta. Kun jokaisella on
jonkinlainen murretausta, suomalainen voi
eurooppalaisittain palata murteiden myötä
juurilleen. Murteiden
taistelu tarkoittaa sitä ajoittain kiihkeätä
keskustelua, jota käytiin 1800-luvun
alkupuolella. Kiisteltiin siitä, pitäisikö
suomea kehittää itä- vai länsimurteiden suuntaan.
Onneksi välittävä kanta
voitti, ja nykyään murteet taistelevat vain
suosiostaan ja murrekirjat menekistään. Kalevi
Koukkunen WSOY:n
sanakirjaosaston projektipäällikkö Rippikoulupojat
olivat tupakalla nurkan
takana. Rovasti yllätti heidät ja
pojat joutuivat nuhdeltaviksi. He
puolustautuivat: -
Ee myö poltettu, meenattiin vuan savustoo
sitä syntistä lihhoo. S.R.
(Alapitkä) |
||||||||||
