Savonmaella se aena vuanj ilimoja pittää,

usseimminj aajonj meeltä ee puutu niinj

mittää.

Kiäntääpä tuulta pohjosseen, etelään,

länteen tae ittään,

sutteettisavolaesta se hätkäätä ee yhtään.

Aeka monj se tuota vuojenkiertookiinj

tiällä vahtoo,

monasti päeväänj mittarriin ja ulossiinj ne

kahtoo.

Pohjonen kunj tammimarkkinoella pakkaselle

viäntää,

ukkopahat karvareuhkat korvilleen vuan

kiäntää.

Helemikuulla helleet päevät usseimmiten

pakkasjöeksi muuttuu,

lämmössä tuvan loekoeleva siitä paljon

tuskinj suuttuu.

Mualiskuussa hankijaeset meetä usseenj

kantaa,

kirkas valo kevväenenj meelle parastaan

kunj antaa.

Huhtikuussa huumanj aajat, kylymee sekä

lämpöö,

pajunkissat pensaessaan ne aaringossa

kylypöö.

Tookokuussa toevo muamiehilläkkiin

viimestäänj jo ittää,

kaekilla kylyvömiehillä silloenj tosj kiirettä

se pittää.

Kesäkuulla kevyvesti lämmintä ja halloo

myössiinj riittää,

jos onj oekeen kylymät yöt ee marjoja tuu

mittää.

Heinäkuu se helteet kovat usseinj meelle

lykkee,

heekot, vanahat ja raehnaset ee siitä yhtään

tykkee.

Elokuu se evväänkorjuuseen meejät

kaekki kuhtuu,

varmarj raktorisa pukilla päevät sekä

yöttiinj väsyneenä puhkuu.

Syyskuu syötäväks meeellenj marjat sekä

sienettiin jo antaa,

kaekki niitä koppakaapalla kottiinsa

silloenj kantaa.

Loskakuu märkee ja tosj pimmeetä onj

aekoo,

liukkaat tiet ja vettä sattaa, nuapurissakkaanj

ee viihy kovin kaakoo.

Marrasjkuu se pakkaset tuo ja kelit

meellenj kuivoo,

pohjantuulj onj kovvoo, kylymee sekä

meleko nuivoo.

Joolukuussa usseemmitenj lunta paljonj

tänne lykkee,

kukapa ee puhtaan valakosesta joolusta

aena vuan tykkee.

Niinj se tuasj vuosj mänj että vilahti,

monenlaesta siätä meijänniij kirstuun kilahti.

Vuan passoo kaetj sitä meejänniinj tiällä

ilimoja kahella,

kunj onj lämpimät tuvat, ee kesällä eekä

talavellakkaan palella.

Katottiinj pittää, ee ongelmoo ou niinj

mittää,

lämpimästä tuvasta vuan syynättään

minkälaesta ilimoo se tännäänniin pittää.