Vuojen kiertoo näelä maila.

Savonmaella se aena vuanj ilimoja pittää,
usseimminj aajonj meeltä ee puutu niinj mittää.
Kiäntääpä tuulta pohjosseen, etelään, länteen tae ittään,
sutteettisavolaesta se hätkäätä ee yhtään.
Aeka monj se tuota vuojenkiertookiinj tiällä vahtoo,
monasti päeväänj mittarriin ja ulossiinj ne kahtoo.
Pohjonen kunj tammimarkkinoella pakkaselle viäntää,
ukkopahat karvareuhkat korvilleen vuan kiäntää.
Helemikuulla helleet päevät usseimmiten pakkasjöeksi muuttuu,
lämmössä tuvan loekoeleva siitä paljon tuskinj suuttuu.
Mualiskuussa hankijaeset meetä usseenj kantaa,
kirkas valo kevväenenj meelle parastaan kunj antaa.
Huhtikuussa huumanj aajat, kylymee sekä lämpöö,
pajunkissat pensaessaan ne aaringossa kylypöö.
Tookokuussa toevo muamiehilläkkiin viimestäänj jo ittää,
kaekilla kylyvömiehillä silloenj tosj kiirettä se pittää.
Kesäkuulla kevyvesti lämmintä ja halloo myössiinj riittää,
jos onj oekeen kylymät yöt ee marjoja tuu mittää.
Heinäkuu se helteet kovat usseinj meelle lykkee,
heekot, vanahat ja raehnaset ee siitä yhtään tykkee.
Elokuu se evväänkorjuuseen meejät kaekki kuhtuu,
varmarj raktorisa pukilla päevät sekä yöttiinj väsyneenä puhkuu.
Syyskuu syötäväks meeellenj marjat sekä sienettiin jo antaa,
kaekki niitä koppakaapalla kottiinsa silloenj kantaa.
Loskakuu märkee ja tosj pimmeetä onj aekoo,
liukkaat tiet ja vettä sattaa, nuapurissakkaanj ee viihy kovin kaakoo.
Marrasjkuu se pakkaset tuo ja kelit meellenj kuivoo,
pohjantuulj onj kovvoo, kylymee sekä meleko nuivoo.
Joolukuussa usseemmitenj lunta paljonj tänne lykkee,
kukapa ee puhtaan valakosesta joolusta aena vuan tykkee.
Niinj se tuasj vuosj mänj että vilahti,
monenlaesta siätä meijänniij kirstuun kilahti.
Vuan passoo kaetj sitä meejänniinj tiällä ilimoja kahella,
kunj onj lämpimät tuvat, ee kesällä eekä talavellakkaan palella.
Katottiinj pittää, ee ongelmoo ou niinj mittää,
lämpimästä tuvasta vuan syynättään
minkälaesta ilimoo se tännäänniin pittää.
Risto Lappalainen