Murteiden taistelu

 

Marraskuussa 1996 WSOY:n sanakirjatoimitus

ja markkinointi ideoivat uusia

kirjoja. Kuin yhdestä suusta keksiytyivät

kustannettaviksi pienet murresanakirjat.

Aluksi ajateltiin rohkeasti viittä kirjaa,

mutta sarja on kasvanut viisikosta niin,

että keväällä 2004 ilmestyi jo 11. osa, Etelä-

Karjalan murteen sanakirja ”Silviisii”. Aloitettiin

varman päälle Stadin slangista ja

Savon murteesta, joita valaisevat sanakirjat

ilmestyivät loppuvuodesta 1997.

Vain muutamasta keskeisestä periaatteesta

sovittiin. Sanakirjojen piti valmistua

vuodessa tai nopeamminkin, ja niin

ollen niihin mahtui vain runsaat 2 000

keskeistä hakusanaa. Sanakirjat saivat olla

tekijöidensä näköisiä. Kuvitukseksi kukin

leksikografi irrotti albumeistaan omia

kuviaan, ja loput kuvat valittiin WSOY:n

mainiosta kuva-arkistosta. Kirjojen piti olla

myös edullisia, ja ne ovatkin olleet samanhintaisia

vuodesta vuoteen melkein kuin

25 pennin postimerkki ennen muinoin.

Näillä periaatteilla on päästy siihen, että

WSOY:n murresanakirjoja on myyty yli

82 000 kappaletta. Mitalisijat jakautuvat

seuraavasti: ”Tavvoo savvoo” 26 000,

”Eheroon taharoon” 18 000 ja "Stadin

snadi slangisanakirja” 15 000. Murrekirjojen

kokonaismyyntimäärä kaunistuu

yli 100 000:een, jos otetaan vielä huomioon

Heikki ja Marjatta Paunosen laatima

Stadin slangin suursanakirja ”Tsennaaks

Stadii, bonjaaks slangii” (2 000; voitti Tieto-

Finlandian) ja ”Ilosanoma Älkää pelätkö”

eli jouluevankeliumi murteilla.

Murresanakirjojen sarjaa ei ole kasvattamalla

kasvatettu, vaan se on karttunut

luontaisesti, mutta kylläkin kustantajan

aktiivisin toimin. Siinä on julkaistu Stadin

slangin ja Savon murteen lisäksi Etelä-

Pohjanmaan, Turun, Länsi-Lapin, Rauman,

Oulun ja Aunuksen Karjalan murteiden

sanakirjat. Syksyllä 2003 ilmestyivät ”Ei

lisä pahoota” (Etelä-Pohjanmaa II) ja

”Aena kun silimä välttää” (Sisä-Savo).

Keväällä 2004 ilmestyi siis Etelä-Karjalan

sanakirja ”Silviisii”. Muuten Suomen päämurteet

on esitelty, mutta yhtä on jo vuodesta

1997 odoteltu ja kuuluteltu: käsikirjoitusta

Hämeestä, missä varmaan kohtapuoleen

tartutaankin toimeen. Suunnitteilla

on myös ”Tavvoo savvoo” –klassikon

päevitetty laetos.

Mihin murresanakirjojen suosio perustuu?

Murrebuumi ei suinkaan ole 1990-

luvun ilmiö. WSOY on kustantanut esim.

Hj. Nortamon raumlaissi jaarituksi jo 1907

ja Vaasan Jaakoon eteläpohojalaasia

murrepakinoota 1930-luvulta alkaen. Ehkä

nykysuomi on niin yhdentynyt, että murteet

eivät tunnu ainoastaan nostalgisilta

vaan myös eksoottisilta. Kun jokaisella

on jonkinlainen murretausta, suomalainen

voi eurooppalaisittain palata murteiden

myötä juurilleen.

Murteiden taistelu tarkoittaa sitä ajoittain

kiihkeätä keskustelua, jota käytiin

1800-luvun alkupuolella. Kiisteltiin siitä,

pitäisikö suomea kehittää itä- vai länsimurteiden

suuntaan. Onneksi välittävä

kanta voitti, ja nykyään murteet taistelevat

vain suosiostaan ja murrekirjat menekistään.

Kalevi Koukkunen

WSOY:n sanakirjaosaston

projektipäällikkö

Rippikoulupojat olivat tupakalla

nurkan takana. Rovasti yllätti heidät

ja pojat joutuivat nuhdeltaviksi.

He puolustautuivat:

- Ee myö poltettu, meenattiin vuan

savustoo sitä syntistä lihhoo.

S.R. (Alapitkä)